Hetken verran on elämä niin paljon kiireitä täynnä, ettei ehdi edes pikkupuutahraa ihailla. Tai hoitaa. Olen näemmä taas tappanut taimia. Niinpä niin, kasvit pitäisi mahdollisimman pian saada minun kastelukannuni alta luontoäidin hoitoon, niin niillä raukoilla olisi edes jotain toivoa. Mutta joka paikkaan ei voi revetä, joten pakko on jättää kukkapenkit vähäksi aikaa ja kiitää muualla. Taidan aloittaa yrttimaani perustamisen sittenkin ostotaimilla.
Omenapuut alkavat kukkia. Ne osaavat sentään olla ihanan kauniita ilman minun hoivaani. Hienoa! Enkä olisi uskonut, että narsissien kukinta kestää näin pitkään. Muita ilonaiheita ovat kasvuaan jatkavat raparperi, särkynyt sydän ja kultapallot. Niitä ei näköjään hetkauta muutaman sadan kilometrin matkustelu kesken kevään :)
Kissa-parka, senkin hoito on ollut viime päivinä lähinnä hätäistä silittelyä ja ruokakupin täyttämistä. Ehkä huomenna olisi aikaa viedä paheksuva karviainen ulos haistelemaan syreenejä.
toukokuuta 30, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti