Kas tästä jokapuutarhurin sivuharrasteesta minulla on jo vuoden kokemus.
Hommattiin ensin ruoanjätteitä varten sellainen turkkasen kallis pikalämpökompostori. Vaikka talous on vain kahden hengen kokoinen, on vekotti käynyt ihan mukavan lämpimänä ja syönyt suihinsa jopa viime syksyn suuuuren mätien omenien lastin. Olihan se aluksi kuiva ja täynnä kärpäsiä, sitten otin opiksi ja kastelin liian märäksi ja haisevaksi, jonka jälkeen unohdin muutamaksi viikoksi hoitamatta ja kääntämättä, jolloin se kylmeni ja pysähtyi. Sattuihan niitä. Mutta oli se sittenkin helppohoitoisempi kuin aluksi kuvittelin, kunhan oppi näppituntumalta pitämään kuivikkeen ja märkyyden jotenkin balanssissa. Uskomatonta miten pieneksi suurikin jätekasa voi mennä! Eikä lihaisakaan jäte todellakaan haise, jos kompostori vain toimii. Tykkäsin oikeastaan hoitaa kompostiani, syöttää sille kaikenlaisia herkkuja ja pitää se tyytyväisen lämpimänä ja kuohkeana.
Vaan eipä mokoma jaksanut puksuttaa koko talvea, jäätyä paukahti se sittenkin sydäntalvella. Taisi olla syksyllä liian täysi ja loppuunkäynyt, olisi sittenkin pitänyt tyhjentää se välissä. Keväällä se lähti sitten vauhdilla käyntiin ja puhelsi höyryävän kuumana monta viikkoa. Aina meni prillit huuruun kun kannen aukaisi ja yritti huhuilla mitä mikrobeille kuului :)
Aika pikaisesti kävi edelliskesänä ilmi, että totta maar me tarvitsemme vielä toisenkin kompostorin puutarhajätteitä varten. Lehtiä tulee meidänkin pikkutontillamme PALJON ja pikakompostorin muhut pitäisi jälkikäyttää. Siispä kyhäsimme sellaisen ja hupsis, sehän täyttyi syksyn lehtisadosta oitis äärimmilleen. Oho, noinko paljon niitä tulikin... Talvellahan tuo ei ehtinyt juuri käymään, vähän sentään painui kasaan, joten tuumiskelen tässä mielessäni, josko vielä kolmannen laittaisi puhisemaan nurkkiin... On ne niin kivoja lemmikkejä :)
Keväällä tyhjensin ruokaisampaa kompostiani kottareihin ja kiikuttelin upouuden kukkapenkkini luo. Siellä menikin sitten sormi suuhun: eihän minulla ollut harmainta haisua kuinka paljon tuota mouheaa tuotetta sopii neitseelliseen penkkiin kipata. Jos laitan liikaa, kukkaset tikahtuvat ravinteisiin ja jos liian vähän, jää ravinteet vähiin. Kuinka kauan kestää, että oppii tämän annostelun fiilispohjalta?
toukokuuta 12, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti