Kohisee

Oho.

Vielä viikko sitten aloitin paluun arkeen keväiseltä keski-Eurooppareissulta (voi huokaus, miten pitkällä kevät siellä jo oli! *kateellinen*) reippaasti taas lumitöillä. Nyt pihan kulkuväylät alkavat olla paljaita, lämpökomposti on höyrynnyt jo monta päivää talven ikijään jälkeen, talonvierus on paljaana lämpimimmillä paikoilla ja lumiraja siirtyy paljon joka päivä. Rhodopuska kurkisti tänään ensimmäistä kertaa lumen alta.

Kuukausi sitten kylvin ensimmäiset siemenet, vaikka en millään voinut uskoa, että tästä talvesta koskaan päästään. Hämmästyttävää miten nuo pienet vihreät vauvelit kuitenkin jaksoivat puskea sirkkalehtensä näytille pakkasikkunallakin. Nyt on koulinnasta selvitty ja kasvua jatketaan tanakasti.

Voi elämä miten ihanaa on kun tulee valoisaa ja lämmintä!

Talvisia kukkasia

Talviunilla ollaan edelleen, vain pakkanen keksii miten kukkia tehdään tämmöisen kylmyyden keskellä.


Lämpöä talven keskelle: Pikkuisen yläkerran aula on tapetoinnin jälkeen kuin kesäinen ruusutarha. Hennonpunertavaa valoa tuova vanha lamppu sinetöi pastellinlämpimän tunnelman.

Sisäharrastus

Talviaikaan siirtyminen on minulle yleensä se viimeinen merkki puutarhapuuhailun loppumisesta: sen jälkeen arki-illat ovat pimeitä. Kaikki pihatyöt siirtyvät viikonloppuun, jos niitä enää jäljellä onkaan. Yleensä tietysti on, koskas ne tekemällä loppuisivat.

Jotenkin Alan Titchmarshin puutarhaohjelmien kertaus lohduttaa marraskuista iltaa: Ainakin jossain multa on lupauksia täynnä, lapiohommat näyttävät hymyilyttävän vaikka hiki tuleekin, suunnittelu on helppoa ja lopputulos kaunis. Tätä katsellessa on ihana odottaa omaa vuoroaan, kunhan kasvukausi taas alkaa.

Syksyistä

Tänä aamuna oli kauden ensimmäinen kuura maassa. Lämpömittari vihjaili vajaasta yhdestä pakkasasteesta. Jokohan pitäisi vähitellen kaivaa vajanperukalta verkot pensaiden suojaksi? Alkavatko herkimmät kasvit kaivata havupeitettä ennen joulukuusisesonkia? Mistäs kaupunkilaispolo muuttuu havuiksi ennen sitä?

Kesän bloggaus jäi vähän vajaaksi, pahoittelen sitä. Talvella ja keväällä pohditut tämän vuoden myllerrykset eivät toteutuneetkaan, kun tontilla riitti muuta tekemistä niin paljon. Suururakka uuden kasvimaan ja perenna-alueen perustamisesta jäikin hamaan tulevaisuuteen, ja jotenkin tämä toistuva puutarhahommien siirtäminen kiireisempien remonttien tieltä alkoi lannistaa. Aikaa puutarhalle ei taaskaan ollut ihan siinä mittakaavassa kuin haluaisin ja pihan keskeneräisyydet alkoivat harmittaa yhä enemmän. No, aina voi vedota ensi vuoteen ja keskittyä kevätsipulien istuttamiseen. Terottaa värikynät talvi-iltojen piirrustushetkiä varten.

Sain muuten siipalta synttärilahjaksi itse tehdyn, olkahihnalla varustetun puutarhalaatikon ja kasan tulppaaninsipuleita, lajinimikkeet ja -kuvaukset oli huolellisesti kirjoitettu paperipusseihin. On se aika kiva.

Neuvottelut leikatun pensasaidan istuttamisestakin ovat edenneet: vihreää valoa ovat saaneet taikinamarja ja ehkä kiiltotuhkapensas. Haaveilemani marjakuusiaita taitaa jäädä unelmiin, mutta olkoot sitten niin. Minäkään en ole diktaattori puutarhassani.

Melko hyvä

Aika hyvät arviot tämä kesäkausi saa: kunhan alkuun päästiin, on ollut lämmintä, vaan ei liian kuumaa. On satanut riittävästi ja kastelusulkeiset on saanut unohtaa muiden kuin ruukutettujen hienohelmojen osalta, mikä on aivan täydellistä.

Kyllä kelpaa.

Miinuspuolella on hirmuinen kirvahyökkäys ukonhattuihin ja jänöjussin puutokseen saakka puputtamat mustajuuret ja tillit. Rikkiksiäkin on nurkissa vähän liikaa, mutta en taida jaksaa antaa asian häiritä. Nautiskellaan vihreydestä.

Ajoitus

Ei sillä, etteikö tämä sadekausi tulisi puutarhan kasvuston kannalta oikein oivalliseen aikaan, hiukanhan nuo jo rupesivat kuivuudesta valittamaankin. En minä lomapäiviäkään sure, onhan sitä tekemistä sisälläkin.

Vaan kun on juuri saanut elämää hienomman kastelukannun, jolle ei sitten hetikohta samantien olekaan käyttöä, SE tässä hiukkasen harmittaa.


Sateenkaltainen vesisuihku on livenäkin oikein sykähdyttävä kokemus.

Kesä

Lämpöaalto saa kukat poksuttelemaan hartaasti pullisteltuja nuppuja. Puutarhapeikko on tyytyväinen sekä lämpöön että kukkasten kauneuteen.

Rasberry Sundae. Tätä olen odottanutkin.

Ruskoliljat valtaavat alaa vuosi vuodelta. Nyt kolmas kesä menossa.

Uudet akileijat tarjosivat vielä yhden yllätyksen, tämmöisen hennon vaaleankeltaisen kaunistuksen.

Sitten taas vähän ikävämpiä yllätyksiä. Yksi tiikerililjoistani kasvatti lehtiään omituisesti kaarelle varrenympärille, ikään kuin lehden toinen reuna olisi kiristänyt ja pakottanut lehdet kiertymään. Aikani ihmeteltyäni ilmiötä kiskoin koko varren sipuleineen ylös, eikä sipulikaan näyttänyt kovin terveeltä. Oli röpelöinen pinnaltaan ja alaosassa oli mädäntyneitä kynsiä. Mikähän kukkaa vaivasi? Oli mikä oli, nyt tuo on lämpökompostissa muhimassa, ressu.