Talviaikaan siirtyminen on minulle yleensä se viimeinen merkki puutarhapuuhailun loppumisesta: sen jälkeen arki-illat ovat pimeitä. Kaikki pihatyöt siirtyvät viikonloppuun, jos niitä enää jäljellä onkaan. Yleensä tietysti on, koskas ne tekemällä loppuisivat.
Jotenkin Alan Titchmarshin puutarhaohjelmien kertaus lohduttaa marraskuista iltaa: Ainakin jossain multa on lupauksia täynnä, lapiohommat näyttävät hymyilyttävän vaikka hiki tuleekin, suunnittelu on helppoa ja lopputulos kaunis. Tätä katsellessa on ihana odottaa omaa vuoroaan, kunhan kasvukausi taas alkaa.
marraskuuta 11, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mistä moisia ohjelmia tulee?
Alan-setä asustaa tarkasti vartioidussa kansiossa digitallentimeni uumenissa, jonne hänet livahutin kesän uusintojen yhteydessä. Talletin ikään kuin talven varalle.
Lähetä kommentti