toukokuuta 19, 2008

Kevätkukinta talteen

Kiirettä pitää, en ehdi tonkia ja hämmästellä puutarhassani laisinkaan niin paljon kuin haluaisin. Viikonloput on ohjelmoitu tai vietetään muualla, työmatkat vievät kauas. Ehdin eilisiltana sen verran pyörähtää pihalla kameran kanssa, että sain jokusen kuvan talteen. Muistan sitten joskus näidenkin kukkineen.

Alppikärhöni 'Ruby' kukki ensimmäisen kerran! Neljä kukkaa, kaksi puun kummallakin puolella. Pitäisi kehittää jokin kiipeilytuki tälle, puunrungosta kasviparka ei oikein tahdo saada otetta.
Vähän esimakua omenapuun valkeasta tulevaisuudesta. Kunhan vain lämpenisi, niin tämä pääsisi kukoistamaan.

Viimeiset narsissit kukkivat vielä. Tämä tässä on ollut pihan sitkein, kukkinut ainakin pari viikkoa, väri tosin on jo haalistunut. Kumpi se nyt oli, Pink Bride vai Pink Pride?


Ovatko nämä niitä runoilijanarsisseja? Vai jotain muita? En kuollaksenikaan muista mistä nämä ostin saati sitten mitä pussin kyljessä luki, eikä lappua löytynyt vajastakaan. Mikäs siinä, nättejä ovat nämäkin, uhkaavat vain hukkua kovaa kyytiä kasvavan ritarinkannuksen alle.
Nämä tulppaanit ne taisivat viedä minulta viime syksynä innon ottaa lajikkeiden nimistä selvää, se kun oli niinkin proosallinen kuin 'S-bonus'. Komean kokoinen, ihan nätti kukka ja kiva väri, mutta enpä kehuis nimeä markkinoilla. Vierellä pitäisi olla Queen of the Night, saapa nähdä minkä värisenä aukeaa.

Pionivauvakin kasvoi korkeutta kilpaa tulppaanien kanssa. Pitänee tukea raassu äkkiä ennen kuin kellahtaa nurin. Ehtisinpä vain!

Kasvimaa on kasvanut viime vuotisesta. Viimeistely on vielä kesken, mutta sainpa sittenkin käännettyä ja kylvettyä sen melkein ajoissa. Yrtit ovat jo vauhdissa, rucola on itänyt mutta muuten on yksivuotisten puolella vielä aika hiljaista. Mitähän sieltä nousee?

Mansikkamaa tuli tehtyä oikeastaan vahingossa. Viime syksynä taimiston myydessä viimeisiään huimilla alennuksilla törmäsin tuokkoseen Senga senganan taimia. Olin kauan surrut sitä, ettei sengaa, tuota Mummilta tuttua maailman makeinta mansikkalajia, tahtonut toreilta ja turuilta löytää mistään. Siinä ne sitten nököttivät, kymmenen pientä tainta vastustamattoman halvalla ja kotiinhan ne piti tuoda. Saisi ihan ikiomia marjoja. Sitten vasta mietittiin mihin ne istutettaisiin ja millainen penkki niille perustettaisiin. Nyt katsotaan tuleeko pienokaisista marjoja ensinkään ja jääkö niitä kaupunkirastailta ihmisille laisinkaan.

Raparperikin on jo piirakkakokoa. Herttinen! Missä välissä se ehti noin suureksi venähtää? Ja kuka viimeinkin joutaisi jossain välissä leikkaamaan ruohon

Nämä pikkuiset nuokkuvat tulppaanit ovat aika hauskoja. Niiden nimi alkoi A-kirjaimella, mutten nyt muista oliko se assyria vai akaasia vai mikä. Ne nimet kun eivät jää mieleeni niin hyvin kuin niiden ulkonäkö.

Huoh. Niin paljon kaikkea kivaa odottamassa puutarhassa. Kun vain ehtisi rakentaa pohjoisen pihan valmiiksi jossakin välissä. Multakasat ja ruohontuppaat muistuttavat tekemättömistä töistä. Vaan taas on lennettävä, yritän ehtiä lapion varteen sitten myöhemmin.

toukokuuta 14, 2008

Satokausi alkoi

Brr. Tätä minä keväässä vihaan: tätä ihon alle menevää koleutta, joka on niin täydellisesti ristiriidassa valon kanssa. Luonto huijaa.

Nipin napin ollaan pysytty plussan puolella öisin toistaiseksi. Viime yönä peittelin kyllä ryytimaan herkimmät liinalla, sen verran kirkkaalta ja kylmältä taivas näytti illalla. Olisi siitä surua tullut, jos laventeli, salvia ja se aito rakuuna olisivat palelluttaneet kauniit alkunsa.

Omenapuut aloittelevat kukintaa, runsaana tällä kertaaa. Viime vuosi jäi välistä edellisen kuivan kesän takia, nyt tilanne näyttää normalisoituneen. Tervetuloa takaisin, valkea kukoistus! Mutta mistä hedelmät, jos pölyttäjätkin värjöttelevät kylmää piilossa?

Niin se satokausi. Voi sitä iloa, kun voi ruokaa kokatessaan kipaista pihalle ja poimia tuoreet yrtit mauksi mukaan. Eilinen lipstikalla ryyditetty arkinen jauhisnuudelikeitto oli taivaallista.

Rucola on jo itänyt. Tästä se lähtee.