Pihasuunnitelma

Puutarha.netin mukaan hätäilyni karvaisista varjoliljan nupuista oli turhaa, niitä vain välillä on ja sillä siisti. Hyvä, poistui sekin pelko. Enää murehdin niitä yksiä viihtymättömiä viikareita. Luultavasti penkki on kosteampi kuin mihin vanhukset ovat tottuneet ja sipuli hämmentyi siitä syystä.

Eilen puutarhaani kiertäessä huokailin taas tekemättömiä töitä. Aktiviteettejä on niin, ettei aina vain ehdi lapion varteen eikä hommat edisty. Kaverini tekemä hieno suunnitelma puutarhastani ei vieläkään ole realisoitunut kuin pieniltä osin, mutta edelleen jaksan sinnikkäästi uskoa, että tästä vielä joku päivä ollaan ylpeitä. Patiota varten on raahattu kiviä naapurin räjäytystyömaalta, kiva kasvimaa odottaa kääntämistä, pensaiden sijoittelu on suunniteltu, paraatiperennapenkkiä varten harjoittelen parhaillaan sijoittelua ja hoitamista. Piha on vielä hajanainen ja myllätty, mutta pikkuhiljaa uskon että siitä tulee oikein söpö ja pörheä. Sitten joskus.

Pettymyksiä

Nitistin viime viikolla yhden liljakukon. Yäh, olihan se kaunis kuin mikä, mutta olin lukenut epaton tekemisistä sen verran ikäviä juttuja, ettei säälittänyt yhtään reppanan kohtalo. Varjoliljojani on vieläkin villinä pitkin poikin syreenipuskiani, joten konttailin hädissäni pusikossa ja etsin tuholaisia lisää. Ei näkynyt, toivottavasti riiviö ei ehtinyt munia minnekään.

Mutta jos liljakukon toukka syö lehtiä, niin kuka kurja on sitten tahmannut osan varjoliljojen nupuista johonkin ihme härmään? Kunpa olisi kuvia, joidenkin liljojen nuput ovat kokonaan jonkin valkoisen seitin peitossa. Pitäisikö tästä huolestua? Mikä nämä kukat pelastaisi? Onneksi terveitäkin on, joten kyllä minä ensi kuussa kukkiakin saan.

Suurimmat keväällä siirretyt varjoliljat eivät voi hyvin. Kasvu tyssäsi jossain vaiheessa ja nyt lehdetkin kellastuvat. Onkohan penkki niille liian kostea? Näidenkin nupuissa on härmää, mutta se ei taida olla kellastumisen syy. Taidan kaivaa sipulit ylös taas kaikesta huolimatta, eiväthän vain ole mätänemässä tai jotain. Kurjuutta! Näiden piti olla sen penkin komistukset!

Arovuokko, särkynytsydän ja rohtoraunioyrtti sentään kukkivat kauniisti. Uuteen kasvupaikkaansa totutteleva rhodo aloittelee runsasta kukintaa ja raparperikin piti saamastaan lannoituksesta ja vihertyi kauniisti. Syreeniaita kukki aivan tajuttoman runsaasti ja koko tie tuoksui kesältä. Että en minä sentään aivan kaikkea ole onnistunut ryssimään, vaikka varjoliljojen kohtalo surettaakin.

Mysteerikukista

Jäin miettimään niitä tunnistamattomia perennoja, ne kun alkavat yksi toisensa jälkeen kukkia. Tiedän, että kukkapenkissäni majailee suopayrtti, palavarakkaus, jalokallioinen ja elokuunasteri. En vain tunnista niitä vielä, mutta eiköhän nimilappuja löydy kunhan kukinnan aika tulee. Suopayrtti on kuulemma leviävää sorttia, sitä on epäilemättä siinä revohkassa, joka eniten valtaa pienellä perennapenkilläni alaa. Koitan kannustaa sormustinkukkaa pinnistelemään aurinkoa kohti sieltä rehottavien kilpakukkien alta, raukka on jäämässä puskan alle.

Sain äidiltä kurjenmiekkoja, sellaisia komeasti kukkivia, matalia tummansinisiä. Saksankurjenmiekka? Epäilen, että penkissäni on jo keltaisiakin maatiaisiiriksiä, mutta se selvinnee myöhemmin. Itse asiassa luulin, että minulla on kahdenkin sorttista keltaista, mutta nyt toinen puska on paljastunut paljon kapealehtisemmäksi. Nuppujakin tässä arvoituksessa on, sellaisia sinipunaisen näköisiä toistaiseksi. Yksi nuppu per kukanvarsi. Jännityksellä saa tämänkin avautumista odottaa, mitähän sieltä oikein tulee? Onko se kukka kurjenmiekka ensinkään? Kesästä tulee jännittävä :)

Kitkeminen alkaa

Taisin mainita aiemmin jotain luontoäidin hoitamasta kastelusta ja sitähän tässä on viime päivinä riittänyt, tattis vaan. Auringonkukkan taimet ovat ainakin saaneet osansa ja vähän ylikin.

Kaikki kasvun alkuun päässyt alkaa rehottaa oikein mukavasti, särkynytsydän tekee nuppuja, mysteeriperennat (ne joita en ole vielä tunnistanut) valtaavat alaa (pihkura, taisin tehdä mokan nr.1 ja istuttaa ne liian tiheään) ja jopa se aralta näyttävä rohtoraunioyrtti väsää nuppuja, hyvä hyvä! Raparperikin oli ruvennut pukkaamaan nuppua ylös, vaikka lehtiä on hädin tuskin kourallinen auki. Ihme epeli! Raa'asti nappasin nuppusen pois, kyllä minä nyt ainakin yhden piirakan verran haluan varsiakin ennen kuin sallin raparperille kukinnan.

Kukkapenkkiin on tullut paljon muitakin sirkkalehtiä kuin minun istuttamani. Nyt se sitten alkaa se rikkaruohojen kitkeminen. Että minä vihasin sitä hommaa pienenä, kun ei porkkanan taimia erottanut turhakkeista. Ainakin tontilla joka nurkassa rehottavan vuohenputken haluan pitää kaukana kukista, se tuntuu olevan täällä hirveän sitkeä leviäjä. Juolavehnääkin olin penkissä näkevinäni, vaikka muualla en ole tuota vielä tavannut. Noh, vielä on intoa riittänyt kyykkiä noukkimassa viattoman näköisiä sirkkalehtiä autuaammille kasvumaille, en ainakaan vielä anna periksi. Edes vuohenputkille.