Pettymyksiä

Nitistin viime viikolla yhden liljakukon. Yäh, olihan se kaunis kuin mikä, mutta olin lukenut epaton tekemisistä sen verran ikäviä juttuja, ettei säälittänyt yhtään reppanan kohtalo. Varjoliljojani on vieläkin villinä pitkin poikin syreenipuskiani, joten konttailin hädissäni pusikossa ja etsin tuholaisia lisää. Ei näkynyt, toivottavasti riiviö ei ehtinyt munia minnekään.

Mutta jos liljakukon toukka syö lehtiä, niin kuka kurja on sitten tahmannut osan varjoliljojen nupuista johonkin ihme härmään? Kunpa olisi kuvia, joidenkin liljojen nuput ovat kokonaan jonkin valkoisen seitin peitossa. Pitäisikö tästä huolestua? Mikä nämä kukat pelastaisi? Onneksi terveitäkin on, joten kyllä minä ensi kuussa kukkiakin saan.

Suurimmat keväällä siirretyt varjoliljat eivät voi hyvin. Kasvu tyssäsi jossain vaiheessa ja nyt lehdetkin kellastuvat. Onkohan penkki niille liian kostea? Näidenkin nupuissa on härmää, mutta se ei taida olla kellastumisen syy. Taidan kaivaa sipulit ylös taas kaikesta huolimatta, eiväthän vain ole mätänemässä tai jotain. Kurjuutta! Näiden piti olla sen penkin komistukset!

Arovuokko, särkynytsydän ja rohtoraunioyrtti sentään kukkivat kauniisti. Uuteen kasvupaikkaansa totutteleva rhodo aloittelee runsasta kukintaa ja raparperikin piti saamastaan lannoituksesta ja vihertyi kauniisti. Syreeniaita kukki aivan tajuttoman runsaasti ja koko tie tuoksui kesältä. Että en minä sentään aivan kaikkea ole onnistunut ryssimään, vaikka varjoliljojen kohtalo surettaakin.