Ensi vuonna sitten

Vajassa olisi muutama pussillinen tulppaaneita odottamassa istutusta. Narskujakin mielisin pihalle lisää, istutuspuikko pyörii malttamattomana kädessä sateettomina tuokioina.

En vain millään muista missä kohtaa penkeissä on kevätsipuleiden mentäviä aukkoja. Mihin minä viime vuonna istuttelinkaan niitä edellisen kevään riemuja? Mihin parvitulppaanit mahtuisivat kauneimmin?

Ollappa yleiskuva koko kukkivasta penkistä. Ensi keväänä olen taas yhtä asiaa viisaampi.

Syyskukkia

Pihasta puuttuu loppusyksystä kukkivat perennat oikeastaan kokonaan. Kun elokuunasteri lopettaa, on piha vain hiipuvaa kasvustoa täynnä. Ainoastaan kesäkukat jaksavat vielä viimeisillään pitää pintansa. Asialle on hiljalleen tarkoitus tehdä jotain. Paha vain ettei tämänhetkinen pioni-innostus tue tätä tavoitetta...

Tänä kesänä olen kylvänyt kesäkukkia aiempaa enemmän. Epäonnistumisia sattui tietysti, köynnöskrassit esimerkiksi olivatkin pensaskrasseja, samettikukat eivät millään meinanneet kasvaa senttiä pidemmiksi, tuliunikoiden koulinta unohtui ja sen sellaista, mutta voittojakin tuli. Ihaninta näissä on kukinnan runsaus, kukkasia vain riittää ja riittää kunhan alkuun päästään. Keijunmekon siemenistä vain yksi ainoa iti, mutta latvomalla sain kaksi tainta ulos kuistin kulmaan kiipimään. Ja kun kukinta viimein alkoi, ei siitä ole tullut loppua ollenkaan! Koko 1,5 metrinen kasvusto on ollut kukkia täynnä heinäkuusta saakka. Näitä lisää ensi vuonna!

Auringonkukat olivat tänä vuonna puolimetrisiä pätkiä. Komeita silti!

Kartanoelämää?

Kesän kuvasaldo kamerassa jäi todella vähäiseksi. Nämä kuvat tallentuivat elokuisella vierailulla Espoonkartanossa. Ikään kuin jotain puuttuisi?

Miltähän paikka on näyttänyt kukoistaessaan?

Puutarhointi etenee, vaikka etanavauhtia

Meillä piti olla ihan reilu remonttitauko edellisen projektin jälkeen, mutta nyt kun on taas täysi hönkä päällä ja talossa kompastuu sorkkarautoihin ja erinäisiin sähkörakkineisiin, tuntuu kuin mitään lepoaikaa ei olisi koskaan ollutkaan. Puoli vuottako se oli? Ja siinä välissä rentouduttiin sitten seinien maalaamisen ja parvekeremontoinnin merkeissä. Ihan vähän vaan?

Pihalla kuopsuttelin kun muilta hommilta ehdin. Pihakiveysten laitto oli yksi kesän isoista projekteista, ja sadesäiden takia homma venyi aikas pitkään ennen kuin viimeinen kivi solahti paikalleen. Kaivinkonepuuhastelujen jälkeen rojektin piti olla minun heiniäni, mutta eihän ne suuret kivet ihan vain minun voimillani liikkuneet, kyllä siinä puoliskoakin tarvittiin. Nyt pitäisi vielä ympäristökin hiljalleen maisemoida, mutta nurmikonsiementen piilottaminen on jäänyt meluisampien hommien jalkoihin.

Mitä sitten tehtiin? Talon pohjoispuolella oli surkea varjopläntti, josta ei tullutkaan toivomaamme kukkaketoa. Jotain tuolle piti tehdä. Alue toimii lumenkasauspaikkana talvisin, joten se toi suunnitteluun omat rajoituksensa.

Lisäksi päätimme siirtää etupihaan tulevan polun toiseen paikkaan. Aikaisemmin etuovelle vähän luikahdettiin nurkan takaa, halusimme tuloreitin paitsi rauhallisemmaksi myös suojaisammaksi.

Keväällä pohjoisen puoli kaivettiin sadevesi- ja salaojaputkien takia auki muutenkin, joten siitä oli passeli jatkaa kiveyksen naputtelulla. Yllä tilanne huhtikuussa ennen tapahtumien alkua, alla tilanne tänään. Sateen ja remonttihässäkän takia kuvat eivät aivan edustavimmasta päästä, eivätkä kuvakulmatkaan ole aivan samat. Mutta idea käynee selväksi.

Talvisin tähän luodaan lumet, muina aikoina tuota voinee käyttää varaparkkiksena. Piha kaipaa vielä pintahiekkakuormaa ja sen levitystä, mutta muuten tuo lienee valmis. Kunhan lumimarjapensaat, jasmikkeet, aroniapensas ja kiiltotuhkapensas kasvavat, tuovat ne kaivattua suojaa pihaan. Pensaiden alle tuli rentoakankaalia, taponlehteä ja pikkutalviota. Toivottavasti nuo pärjäävät pihan rikkiksille.

Yllä polku pihaan. En raaskinut ottaa kuvaa samasta kulmasta kuin huhtikuussa otetussa kuva, koska piha toimii ulkoverstaana tällä hetkellä. Eipä tuo lautakuormakaan kuvaa kaunista...

Paljas alue menee varmaankin aluksi nurmeksi, mutta toiveissani on, että kuvassa käytävän oikealla puolella oleva osa täyttyisi muista istutuksista. Pensaita, jotain ikivihrerää, kivan rehevää aluskasvillisuutta. Yksivuotisia kukkia pensaiden ympärille ennen kuin ne kasvavat suuremmiksi ja peittävät tilan alleen. Jotain sen tapaista.

Kunhan taas jaksan paneutua asiaan ja energia riittää taas lapiohommiin maanvaihtoineen kaikkineen. Elämä ja nämä jatkuvat sateet haittaavat puutarhointia pahasti.