Pettymys!

Byhyy, tuo männäviikon kova tuuli tappoi ilmeisesti kärhövauvani. Nyt lehdet ovat kuivia, vaikka vettä on tullut ja maaperä on meillä muutenkin hyvin kosteaa. Lueskelin nettiä ja löysin sellaisen selityksen, että kova tuuli voi katkoa hentojen varsien pillistön (tai jotain sinne päin) ja kasvin vedensaanti estyy. Ja niin kuukahti sitten jo ihan nätisti vihertämään alkanut alppikärhö, jonka piti olla niin helppo kasvatettava. Huoh. Istutuksesta ehtikin kulua reilu pari viikkoa... Ei ollut sitten minun kasvini se. :(

Mutta onneksi pahempia tappioita ei vielä ole tullut. Omenapuut kukkivat ihanasti, kullero on päättänut tehdä kauniit pulleat nuput aivan ensimmäistä kertaa, arovuokko valmistautuu tahollaan, särkynytsydän levittää kauniita oksiaan ryytimaanpoikassen päälle. Viikonloppuna meillä syödään ensimmäiset raparperikiisselit. Rucola näköjään itää hyvin. Iisoppi ja rakuuna viihtyvät. Pihajasmikkeen ja juhannusruusun kasvua odotan innolla, vaikka kukkia ei vielä tänä vuonna taida olla luvassa, jasmike kun on aivan tuore ja pimpinellat ovat viimevuotisia, aika pieniä vielä. Ehkäpä jo parin vuoden kuluttua saan haistella näitä ihania valkoisia puskia.

Puutarhavajan nurkkausta olen nyt pari iltaa kuopinut selkä kankeana ja riipinyt maasta vanhan viholliseni vuohenputken juuria pois. Miten ihmeessa vain muutaman neliön alueella voikin olla noita riivattuja ämpäritolkulla? Mitähän poppamieheneliksiiriä viskelisin kompostiini, jotta se varmasti kypsentäisi joka ainoan juurakonpalan ja narskuttaisi siitä viimeisenkin elontipan hiivattiin?

Vaikka piha periaatteessa on vanha, niin aika paljon sen käytöstä ja kasvillisuudesta meni täysin uusiksi kun tontti aikanaan puolitettiin. Kasvimaa ja iso osa omenapuista jäi uuden rakennuksen alle, kulkuväylät muuttuivat, pihan muoto on toinen. Ne muutamat vanhat, vuosia hoidotta säilyneet perennat piti siirtää. Nurmikkoa uudistaa rakentamisesta kärsineelle puolella, kukkapenkkejä perustaa, puita siirtää ja kaataa. Vaikka perusajatuksena oli säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa, uutta on silti tullut paljon ja melkein joka puolella pihaa näkee sellaista, joka ei aivan vielä näytä miltään muulta kuin myllätyltä mullalta ja pieniltä vihreiltä palleroilta, mutta ehkä muutaman vuoden kuluttua siinä on jo jotain ideaakin havaittavissa.

Ja miten paljon asioita on vielä suunnittelemattakin. Onneksi piha ei ole tämän suurempi, minulla riittää tässäkin pikku kaupunkitontissa ihmeteltävää ihan kotitarpeiksi.

Opetellaan kameran käyttöä

Nehän ovat melkein kukassa. Omenapuut.


Tässä ryytimaaharjoitelma, jonka tuloksia odotellaan tänä kesänä vähän jännittyneinä: Tuleeko niistä kylvöksistä mitään, kasvavatko taimet ensinkään, mikä näistä pikkusinteistä olikaan rakuuna ja mikä iisoppi? Ehtiikö rusakko ensin? Mitä istuttaisin lisää?

Kameran kanssa turailussa olisi näköjään vielä opeteltavaa: Narsissien lähikuvat eivät onnistuneet alkuunkaan, olivat kaikki epätarkkoja. Ja nämä upeasti kukkivat tulppaanit ovat ihan toisen värisiä luonnossa, väri taipuu enemmän korallin suuntaan. Outoa.

Taustalla häälyy pihan ensimmäinen kärhö, alppi-sellainen, mallia Ruby. Toivon että tuo lähtisi kiipimään pitkin omenapuun runkoa.

Vihdoinkin sadetta

Edes vähän. Sen verran maa kastui viikonlopun jälkeen, että uskalsin kylvää viimeiset ruohonsiemenet takapihalle ja toivoa, että saavat toisenkin kerran sadevettä ennen kuin kolmen viikon itämisaika on kulunut. Tuli pari vuotta sitten ostettua ainekset kunnon nurmikkoon, kuten ajattelimme. Selvisi sitten myöhemmin, että tämä plaatu olikin tarkoitettu suunnilleen diplomaattiasumusten edustuspihoille ja puttauspaikoille. Että hiukkasen turhan fiiniä meidän pikkuisen epätasaiselle ja herttaisen maatiaiselle pihallemme, sano... Noh, hyvin tuo näkyi vihertyvän viime vuonna tuo hienohelmanurmikkokin, eiköhän se meille sopeudu, vaikka saakin oppia elämään nyrpistelemättä vuohenputken ja voikukan kanssa.

Olen rohkeasti kylvänyt ja istuttanut pienen kasvimaanpläntin. Yrttejä tuolla lähinnä on, salaattien onnistuminen kun on naapurien mukaan toivotonta city-rusakoiden takia. Salviaa, oreganoa, iisoppia, rakuunaa, rosmariinia ja timjamia löytyy monivuotisten puolelta, yksivuotisista yritetään tilliä, persiljaa ja rucolaa. Niin ja valkosipulia! Keskelle tulee toivottavasti auringonkukkia ja ruiskaunokkia antamaan palstalle väriä. Odotellaan kesärehotusta! Laitan kuvia kunhan muistan kiikuttaa kameran pihamaalle. Pihkuran yökylmät, nyt saa jännittää rosmariinin puolesta.

Tulppaanit ja narsissit kukkivat kauniisti, olisipa vielä lämmintä että jaksaisivat pysyä illallakin auki. Arovuokkoja odotellaan, särkynytsydän tekee jo kovaa kyytiä nuppuja, omenapuut samoin, kulleron ja vuohenjuuren kukinnat odottelevat lähtökuopissa, mukulaleinikki on levittänyt lehtensä... Kyllä tuolla pihalla kaiken aikaa tapahtuu!

Tämä puutarhanhoidon aloitus on saanut minut pitämään keväästä vuodenaikana vähän enemmän. Aiemmin se ei ole suosikkeihini kuulunut, sillä kaikki näyttää aina niin raa'an paljaalta lumipeitteen häivyttyä ja ennen kaikkea kauniskin sää on yleensä petollisen kolea ja raaka. Luita ja ytimiä kivistää kun kuulen sanan 'toukokuu'. Suosikkikuukauteni on aina ollut lempeän hämyinen, rehevä ja lämmin elokuu. Mutta kyllä kukkien heräämistä on niin ihana seurata. Kasvun voima on hämmästyttävä, ja vielä keväällä jaksaa pihaa kiertää lapion kanssa sitä ihmettelemässä melkein joka ilta.

Hurjaa kasvua

Päätään kun kääntää niin ne on taas kasvaneet lisää. Maassa kihisee ja kohisee, paikat vihertyy silmissä eikä tahdo itse pysyä istutuslapionsa kanssa kevään etenemisen perässä. Ihana tohina mullan alla. Pitäisi ehtiä kylvää kaikki, istuttaa taimet ja suunnitellakin jossain välissä. Touhukasta. Taimikauppoihin pitäisi kantaa roposia päntiönään.

Kiurunkannuksia ja valkovuokkoja on joka paikassa.



Tuntuu että näitä karanneita varjoliljoja on vuosi vuodelta lisää. Tässä niitä on jälleen kasapäin syreeniaidan uumenissa. Iloisiltahan nuo nyt näyttävät, mutta kukinta-aikaan pitää työntää syreeninoksia loitommalle, jotta näkisi kauniit kukat.



Kun vielä saisi allakkansa tyhjäksi muista töistä ja saisi vain lonnia pitkin pikkupihaa lapio kourassa ja hapsia vähän rikkaruohoja sieltä, siirellä multaa täältä, hämmästellä ensimmäisiä esikoita ja sinivuokkojen vihreyttä. Olla.