Vihdoinkin sadetta

Edes vähän. Sen verran maa kastui viikonlopun jälkeen, että uskalsin kylvää viimeiset ruohonsiemenet takapihalle ja toivoa, että saavat toisenkin kerran sadevettä ennen kuin kolmen viikon itämisaika on kulunut. Tuli pari vuotta sitten ostettua ainekset kunnon nurmikkoon, kuten ajattelimme. Selvisi sitten myöhemmin, että tämä plaatu olikin tarkoitettu suunnilleen diplomaattiasumusten edustuspihoille ja puttauspaikoille. Että hiukkasen turhan fiiniä meidän pikkuisen epätasaiselle ja herttaisen maatiaiselle pihallemme, sano... Noh, hyvin tuo näkyi vihertyvän viime vuonna tuo hienohelmanurmikkokin, eiköhän se meille sopeudu, vaikka saakin oppia elämään nyrpistelemättä vuohenputken ja voikukan kanssa.

Olen rohkeasti kylvänyt ja istuttanut pienen kasvimaanpläntin. Yrttejä tuolla lähinnä on, salaattien onnistuminen kun on naapurien mukaan toivotonta city-rusakoiden takia. Salviaa, oreganoa, iisoppia, rakuunaa, rosmariinia ja timjamia löytyy monivuotisten puolelta, yksivuotisista yritetään tilliä, persiljaa ja rucolaa. Niin ja valkosipulia! Keskelle tulee toivottavasti auringonkukkia ja ruiskaunokkia antamaan palstalle väriä. Odotellaan kesärehotusta! Laitan kuvia kunhan muistan kiikuttaa kameran pihamaalle. Pihkuran yökylmät, nyt saa jännittää rosmariinin puolesta.

Tulppaanit ja narsissit kukkivat kauniisti, olisipa vielä lämmintä että jaksaisivat pysyä illallakin auki. Arovuokkoja odotellaan, särkynytsydän tekee jo kovaa kyytiä nuppuja, omenapuut samoin, kulleron ja vuohenjuuren kukinnat odottelevat lähtökuopissa, mukulaleinikki on levittänyt lehtensä... Kyllä tuolla pihalla kaiken aikaa tapahtuu!

Tämä puutarhanhoidon aloitus on saanut minut pitämään keväästä vuodenaikana vähän enemmän. Aiemmin se ei ole suosikkeihini kuulunut, sillä kaikki näyttää aina niin raa'an paljaalta lumipeitteen häivyttyä ja ennen kaikkea kauniskin sää on yleensä petollisen kolea ja raaka. Luita ja ytimiä kivistää kun kuulen sanan 'toukokuu'. Suosikkikuukauteni on aina ollut lempeän hämyinen, rehevä ja lämmin elokuu. Mutta kyllä kukkien heräämistä on niin ihana seurata. Kasvun voima on hämmästyttävä, ja vielä keväällä jaksaa pihaa kiertää lapion kanssa sitä ihmettelemässä melkein joka ilta.