Lomalla

Kesävieraita kävi. Mukavahan siinä oli lomaa aloitella, mieluisten vieraiden kanssa pääsi nohevasti irti arjesta, vaikka kotosalla pysyttiinkin ja remppatyömaa pysyi gasthausin pääaiheena. Melkein kaikki olivat sauhuttelijoita, joten ulkonakin käytiin säännöllisesti ihan ilman esittelyjäkin. Jännää oli, että nämä kerrostaloihmiset spontaanisti kävivät ihastelemassa pihan hyötypuutarhapuolta ja kommentoivat innokkaasti siellä kasvavia yrttejä, salaatteja sun muita. Ja niitä hieman erikoisesti luikertelevia auringonkukkia. Kasvu kiinnostaa muitakin kuin puutarhureita.

Äitini halusi kiertää pihan ennen kuin sai matkalaukut sisälle. Pakaasit vain ulko-oven eteen ja sitten ihmettelemään istutuksia. Minulle kirkastuu yhä selvemmin miten paljon puutarhaintoni on perittyä ja opittua.

Kesän kauneimmat kukinnat taisivat mennä jo. Palavarakkaudet, ukonkellot, varjoliljat, myskimalvat. Nyt ukonhatut aloittelevat, jalokallioisella on täysi höyry päällä, suopayrtti ja elokuunasteri aloittelevat. Kamera lomailee, joten kuvia ei tällä kertaa ole tarjolla. Mutta nauttikaa kesästä, sitä on nyt tarjolla ihan joka paikassa.

Muistojen kudelma perennapenkissä

Sukulaisia kävi piipahtamassa ja tutustumassa meidän elinoloihimme. Olihan siinä pällistelemistä: yli kolmekymppiset asuvat näin vanhanaikaisesti ja vaivalloisesti. Kovin moni paikkahan ei ollut vielä kummoisessakaan esittelykunnossa, ei puutarhakaan, vaikka kukinta on parhaimmillaan, mutta kyllä aurinkoisena iltapäivänä omenapuun katveessa omaa raparperipiirakkaa mutustellen jonkin kuvan sai siitä mikä meitä tässä viehättää.

Lähtiessä tuli enon kanssa puhetta siitä mitä kasveja on kotoisin vanhempieni entisestä kodista. Onhan noita: raparperi, kultapallot, vanhat narsissit, juhannusruusu, saksankurjenmiekka, peurankello ja kirjoukonhattu. Eno oli itsekin tuonut oman lapsuuskotinsa pihasta humalaa ja kirjoukonhattuja (samaa perua kuin äitini ja siis minunkin ukonhattuni) ja istuttanut niitä jokaiseen omistamaansa pihaan.

Ajatus että lapsuuskodin muisto säilyy raikkaana, elinvoimaisena ja haalistumattomana kotoa tuotujen kasvien myötä on kyllä kaunis. Tärkeältä tämä säilöminen tuntuu senkin takia, että meidän molempien, enon ja minun, vanhempien kotipihat ovat nyt muiden hallussa, menneet eteenpäin osallistumaan kokonaan toisten sukujen historiaan.

Ilman muuta vaalin nyt entistäkin suuremmalla hellyydellä mummilta saatuja perennoja. Yhdistelen juuriani.