Kannamme multaa

Paljonko vuoden käynyttä kompostia voi aloittelevaan pikkuruiseen perennapenkkiin laittaa? Miten sijoittelen varjoliljat ja sarviorvokit ja juhannusruusut sopuisasti varjoisehkolle tontille? Kuinka pelastan yrttitaimeni jäniksiltä? Mikä on tuon sinivuokon kanssa nurtsilla kukkivan violetin pikkukukan nimi? Onko voikukka paha?

Niin paljon kysymyksiä, kun kaupunkilainen sai oman pikkutontin ja 600 neliötä vihervaltakuntaa. Yllättäen siitä voikin innostua hirveästi, vaikka sisällä ruukkukukat kuolevat huolimattomaan hoitoon. Mutta ulkonahan kasvit ovat vähän luonnonkin armoilla: taivaalta saattaa vaikka sadella vettä, jos itse kastelun unohtaakin, maassa voi olla ravinteita omastakin takaa ja aurinko mollottaa suoraan taivaalta takuulla paremmin kuin piskuisen ikkunan raosta sisällä kalpeneville ruukkukukille. En kannakaan vastuuta kasvien hyvinvoinnista ihan itse, kukintojen loistokkuus ei ulkona olekaan ihan pelkästään minun omasta peukustani kiinni. Vastuutonna on mukavaa :)

Että kun oli ostettu harava, lapio ja oksasakset, uskaltautuu tämäkin aloittelija pihamaalle ihmettelemään. Tästäkö se kukoistus lähtee?

Eilen opin senkin, miksi puutarhatöitä pidetään ihan varteen otettavana hyötyliikuntamuotona. Pikkuisen kukkapenkin kääntämisessä ja mullittamisessa tuli hirmuinen hiki ja happikin meinasi loppua. Kompostin kääntäminen ei sekään tuntunut kovin keveältä hommalta, saati sitten pihakivien kanniskelu paikasta toiseen. Tarttis lisää habaa. Menisinkö tänään kääntämään kasvimaan?