Kassialmana

Noin nelivuotias pojanviikari oli jäämässä junasta Pasilassa.
- Minä jään tässä ja tulen sitten kävellen.
- Taitaa tulla kävelymatkalle pituutta aika lailla, jos ajattelit kävellä Pasilasta Itäkeskukseen.
- No ku muutkin jää. Kato toikin täti jolla on noin kauheasti kasseja. Mitähän niissä kaikissa on?
- Niissä taitaa olla kukkia.
- En usko.
- Kato tuoltakin pilkottaa jotain vihreää. Kukat on pakattu sanomalehtiin. Niitä viedään uuteen kukkapenkkiin.

Tämä kassialma kävi viikonloppuna auttamassa äitiä talon paketoinnissa ja palasi mukanaan särkynytsydän, kultapalloja, viittä vaille kukkivia narsisseja, kevätesikkoja, kevätvuohenjuuri, mukulaleinikki ja kurttuista ensilehteään aukova raparperi. Unohdinkohan jotain? Joka tapauksessa uutta istutettavaa riittää taas. Keltaisia kukkia minulla ei tainnut vielä ollakaan, sikäli kun tiedän.

Varapenkkiin kasvamaan siirretyt varjoliljantaimet ovat nuupallaan. Eivät tainneet pitää siitä, että niitä siirrellään kesken lehdenkasvatuksen. Mutta minkäs teet, ilman lehtiä ei olisi sipuleita nurmikolta löytänyt, joten pakkohan niitä oli kaivaa kesken kasvun. Saa edes jostakin leikattua nurtsin ensi kesänä, kun nyt näitä potentiaalisia kaunokaisia osaa jo varoa. Milläs minä nyt saan ne pysymään hengissä? Pitänee ensiavuksi ainakin nyppiä heinät pois taimien ympäriltä.

Onneksi täällä vihdoin sataa. Kastelujärjestelmiä kun ei meillä ole ja uusi nurmikko ei ole vieläkään osoittanu mitään itämisen merkkejä. Jospas kosteus auttaisi. Alkaa nyppiä tuo ainainen rapa pihalla.