Huhtikuussa kävin Wienissä ja kadehdin heikäläisten lämmintä alkukesää. Viime viikolla kipaisin Reykjavikissa ja olen iloinen, ettei puutarhani sijaitse siellä. Tuulista oli, herranjestas, sen metsättömän kumpuilun keskellä. Lämpöä vajaat 10 astetta. Kaunista oli, vuoria yhtäällä, meri toisaalla, mutta sääliksi kävi niitä muutamia puita, jotka viimaa uhmaten yrittivät kurottautua muutaman metrin maanpinnan yläpuolelle. Toisaalta, olivathan ne vaivaiskoivuiset leikatut pensasaidat ihan metkan näköisiä.
Ja ei, taaskaan ei ollut kameraa. Talouteen tarvitaan näemmä ehdottomasti yksi räpsytin per nenä.
kesäkuuta 02, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti