Pupunen sentään!

Ei taida tulla tilliä tänä vuonna. Ensimmäiset salaatitkin on näemmä mutusteltu parempiin suihin. Eikö se nyt riitä, että talvella suojaamatta unohtuneet pensaanpoikaset nyrhitään nysiksi ja ensimmäiset kevätsipulikukkien rohkeat lehdet hävitetään, pitikö se kasvimaakin mennä valloittamaan.

Syyllinen ei vielä ole villikani, meillä riittää reviiririitoja ihan näiden tavallisten rusakoiden kanssa. Tässä tuo kelmi pupeltaa naapurissa, olin itse ehkä 15 metrin päässä eikä minun touhuni kiinnostaneet sitä ollenkaan ennen kuin aloin lähestyä sitä vakain tuumin.


Edellisinä vuosina monivuotiset yrtit kasvoivat lähempänä salaattipenkkiä, ehkä siinä syy miksi tänä vuonna vihreys on kadonnut yön aikana. Samettikukat reunustavat penkkiä kyllä, mutta ne eivät vielä kuki. Taidan painua metsään etsimään tuomenoksia uudeksi harhautustempuksi.

Tammenlehtisalaatti on näemmä maukkaampaa kuin vihreä lehtisalaatti. Hmph.

Tähän mennessä tehtyjen havaintojen mukaan tuolle espoolaiselukalle kelpaa:

• Kaikki ruusut neilikkaruusua lukuunottamatta. Juhannusruusukin.
• Aronia
• Jasmikkeet
• Kiiltotuhkapensas
• Krookukset
• Jotkin tulppaanit. Eivät onneksi läheskään kaikki.
• Perennojen vihreät talviruusukkeet, esim. unikot ja harjaneilikat. Näitä myös kaivetaan esiin lumen alta.

Lumimarja ja pihasyreeni saavat sentään olla rauhassa.

Mitähän vuoden kuluttua, jolloin ne söpömmät lajitoverinsa oletettavasti löytävät meidänkin tontille? Nyt niitä on tavattu n. puolen kilometrin päässä. Taidan opettaa sisäkissamme metsästämään.

Onneksi on ilonaiheitakin. Tämä kaunokainen kukkii vieläkin!


Idänunikko silkkilehtineen.

Ja suviruusukin on sentään hengissä.