Singing in the rain

En valita säästä! Ruoho kasvaa taas. Taitaa olla sen merkki että uhkaava kuivuus väistyi toistaiseksi ja kasvit voivat taas paremmin. Viikonloppuna kyytiä saivat erään ojanpenkan vuohenputket. Ihan vain niittämällä, koko kasvin hävittäminen tuolta tuntuu toistaiseksi liian suurelta urakalta, sen verran suuren alueen kasvi on itselleen varannut. Ehkä sitten myöhemmin kun talon remontit eivät enää vie kaikkea vapaa-aikaa ja puutarhassa ehtii tonkia mielin määrin.

Idänunikot ovat räjähtäneet auki. Tässä pari kuvaa aivan ensimmäisistä. Tuo tiilenpunainen loistava väri on jotain aivan mahtavaa.

Nuput räjähtävät auki. Pitäisikin joskus jäädä kyttäämään viereen katsomaan kuinka nopeasti tuo itse asiassa tapahtuu.

Nämä monta viikkoa kukkivat vuokot ovat kovia leviämään. Sain ensimmäisen mitättömän näköisen juuritupon Arovuokon nimellä, mutta nyttemmin olen epäileväisempi. Kukinto on nimittäin pieni, ihan tavallisen valkovuokon kokoluokkaa, ja käsiittääkseni arovuokon kukka olisi paljon suurempi ja korkeamman varren päässä kuin tässä puskassa. Koko pehkon korkeus on ehkä 30 - 40 cm. Kukkii kyllä runsaasti ja leviää tehokkaasti, ja pitkän kukintakauden takia pidän tästä, mutta olisi kiva saada varmistus tämän lajin nimestä. Mitä muita pienikukkaisia valkoisia, tehokkaasti leviäviä, kesäkuussa kukkivia vuokkoja on olemassa?

Sormustinkukat ovat aloittaneet mehiläisten houkuttelun. Vieläköhän ehtisin kylvää siemeniä ensi kesää varten?

Lopuksi vielä kuva siitä samasta varjoliljan nupusta. Kohta nämä aukeavat.