Varjoliljakin ehtii

Puutarhurin avustuksella liljat voittivat liljakukot 6-0. On aika juhlia voittoa.

Varjoisat liljat, joopa joo. Kameran käytössä on vielä opettelemista.

Ruskolilja

Keisarinkruunu kukkii. Rakas ihminen jolta sipulin sain, nukkui pois kaksi päivää ennen ensimmäisen nupun aukeamista.

Kerro mummi isälle terveisiä.

Singing in the rain

En valita säästä! Ruoho kasvaa taas. Taitaa olla sen merkki että uhkaava kuivuus väistyi toistaiseksi ja kasvit voivat taas paremmin. Viikonloppuna kyytiä saivat erään ojanpenkan vuohenputket. Ihan vain niittämällä, koko kasvin hävittäminen tuolta tuntuu toistaiseksi liian suurelta urakalta, sen verran suuren alueen kasvi on itselleen varannut. Ehkä sitten myöhemmin kun talon remontit eivät enää vie kaikkea vapaa-aikaa ja puutarhassa ehtii tonkia mielin määrin.

Idänunikot ovat räjähtäneet auki. Tässä pari kuvaa aivan ensimmäisistä. Tuo tiilenpunainen loistava väri on jotain aivan mahtavaa.

Nuput räjähtävät auki. Pitäisikin joskus jäädä kyttäämään viereen katsomaan kuinka nopeasti tuo itse asiassa tapahtuu.

Nämä monta viikkoa kukkivat vuokot ovat kovia leviämään. Sain ensimmäisen mitättömän näköisen juuritupon Arovuokon nimellä, mutta nyttemmin olen epäileväisempi. Kukinto on nimittäin pieni, ihan tavallisen valkovuokon kokoluokkaa, ja käsiittääkseni arovuokon kukka olisi paljon suurempi ja korkeamman varren päässä kuin tässä puskassa. Koko pehkon korkeus on ehkä 30 - 40 cm. Kukkii kyllä runsaasti ja leviää tehokkaasti, ja pitkän kukintakauden takia pidän tästä, mutta olisi kiva saada varmistus tämän lajin nimestä. Mitä muita pienikukkaisia valkoisia, tehokkaasti leviäviä, kesäkuussa kukkivia vuokkoja on olemassa?

Sormustinkukat ovat aloittaneet mehiläisten houkuttelun. Vieläköhän ehtisin kylvää siemeniä ensi kesää varten?

Lopuksi vielä kuva siitä samasta varjoliljan nupusta. Kohta nämä aukeavat.

Lisää pioneja

Joskus netin nopeus hämmentää. Tässä eilen pioneista innostuttuani surffailin imemässä itseeni tietoutta pionisivuilta ja kappas, löysin tiedon että Gardeniassa on samana päivänä pioneihin keskittyvä iltapäivätapahtuma, jossa pionivaari Matti Uusi-Honko pitää luennon ... hetkinen... puolen tunnin kuluttua. Ei kun menoksi, suuntana Viikki iltapäiväruuhkassa ja sinne sitten tattina kuuntelemaan miten näitä ihanuuksia pitäisi parhaiten hoitaa. Hillittömän ihana keikka. Tuo kasvin vedensietoherkkyys ei ollut oikein tiedossani, joten pitänee vähän kiinnittää huomiota mihin ostamani kaksi uutta pionia istutetaan. Niin tietysti minä ostin niitä lisää, eihän näitä voinut vastustaa :) Mukaan tuli kaksi kiinanpionia, paeonia lactiflorat 'Rasberry Sundae' ja 'Jan van Leeuwen'.

Hmm. Näistähän voisi vaikka innostua. Montakohan metriä perennapenkkiä siippa suostuisi kääntämään tänä kesänä... Yhtään ei tietenkään pionikuumetta helpottanut se, että Gardeniassa on oma pionitarha, joista osa hienoista puskista oli jo kukkinut, osa komeili auringonpaisteessa parhaimmillaan (se erityisen ihana valkoinen taisi olla 'Claire de Lune'), osa vasta tarjosi nuppuja näytille. Ajatella: helppohoitoinen, kuivuutta sietävä, kestävä, kauniisti kukkiva. Mitä muuta minä perennalta haluaisin? Plus että pionin nuppujen kehitystä oli pienenä aivan mahdottoman jännittävä seurata. Ja se ryöpsähdys kun valtava kukka puhkesi esiin!

Se ensimmäinen pioni ja keskikesän odotus

Viikonloppuna kaikki tarhapionini ensimmäiset kolme nuppua avautuivat. Aivan ihanan intensiivinen fuksiaan vivahtava punainen väri! Kuvat eivät mielestäni tee värille oikeutta (mikähän kameran asetuksissa lienee pielessä), mutta se ei estänyt tokikaan iloitsemasta näistä ensimmäisistäni. Lajike on tarhapiioni, lappusessa lukee Paeonia Officinalis. Eli kukinto on pienempi kuin jalostetummassa P. X Festivassa, sanoo pionienkoti. Tarkempi lajinimi ei ole jäänyt mieleeni, mutta veikkaan tämän olevan Rubra Plena.

Edit: Luulenpa silti, että taimessa olevista lappusista huolimatta pionini on p. x festiva rubra plena. Tismalleen saman näköisiä kukkaseni olivat kuin Pionivaarin tällä nimellä myymät taimet. Lisäksi taimeni ei vielä ole täysikasvuinen, ja tämä tietysti näkyy kukan koossakin.



Muuten olen helteiden aikaan pelännyt viime kesän kastelurumban toistumista. Pitkiä kuumia poutapäiviä, rutisevassa maassa sinnitteleviä perennaparkoja, loputonta juoksemista kaivon ja kukkapenkkien välillä, nurmikon avutonta kellastumista. Kasteluindikaattorikasvini palavarakkaus alkoikin viime viikolla oireilla, mutta toistaiseksi kaikki on sujunut kohtuullisesti. Kasvimaa kukoistaa, perennapenkit pärjäävät muutaman päivän kasteluvälin kanssa loistavasti. Viime vuoden jälkeen kiukuttelevat rhodo ja muuten niin uskollinen kukkija siperiankurjenmiekka toki surettavat tynkäkukintoinen, samoin leudoille pakkasille melkein kokonaan menetetty pienokainen Eino-rhodo, mutta muuten näyttää siltä, että kesästä olisi tulossa mainio. Heinäkuun kukat tosin ratkeavat loistoon aivan minä päivänä hyvänsä, mutta siinähän ei ole mitään valittamista. Sormustinkukka aloittelee jo, varjoliljan nuput ovat terhakkaasti pystyssä ja pulleita kuin mitkä, unikot ovat räjähtämispisteessä. Palavarakkaus ei ole koskaan kasvanut noin korkeaksi. Ukonhatut ja maariankello näyttivät nuppunsa, syksyllä siirretty ruskolilja taitaa sekin olla jo kypsä avaamaan ensimmäiset kukkansa.


Ihmetellään sitten loppukesästä että kenen vuoro nyt olisi kukkia, kun kaikki ovat kierroksensa jo tehneet ja lämpimiä, aamukosteita aurinkopäiviä vielä riittää. Ainakin minun unelmissani. Ruusujako tänne pitäisi hankkia?

Kivistä hommaa

Pitkän keskeneräisenä silmiä satuttanut patiotyömaa nakuteltiin viimeinkin kuntoon viikonloppuna. Valmista tuli, vaikka miespolon selkä alkoi kiukutella kesken urakan. Liuskekivet ovat pääosin ostettuja, mutta mukana on myös naapuruston räjäytystyömailta luvalla haalattuja stenuja. Olihan näiden paikalleen sovittaminen urakka, ainakin meille. Palapelin tekeminen oli kivaa, kivien sommittelu, mutta keikkuvien, epätasaisten kivien istuttaminen paikalleen vaati pitkäjänteistä sinnikkyyttä. Olisi ehkä helpottanut, jos asennushiekka olisi ollut vähemmän soramaista, mutta viis siitä, tulipa kerrankin valmiiksi.
Nyt pitää yhtäkkiä ihmetellä millaiset puutarhakalusteet pihalle halutaan. Ihan kuin me joskus äityisimme vain istuskelemaan keskellä remonttejamme.

Sadevesikourustakin tuntuu puuttuvan jotakin. Olisikohan aika laittaa ränni paikalleen?

Tässä vielä varjoliljan nuppu. Näitä odotetaan hartaasti heinäkuussa.