Talkoovoimin

Naapurusto liikkuu pihallamme sudit, purkit, porakoneet ja sirkkelit kainalossa. Ollaan yksissä tuumin jo viikon verran loihdittu laudoista, maalipurkeista ja ruuvilaatikoista lauta-aitaa neljän tontin rajalle. Huh urakkaa. Ei ihme että valmiit elementit maksavat maltaita. Eihän tämä tekeminen vaikeaa ole, mutta monen kymmenen metrin aidan valmistamiseen kuuluu työvaiheita enemmän kuin yksi. Mutta on meillä kivaa, naapurit ovat mukavaa väkeä ja jälkeä syntyy nopeasti, kun tekijöitä on riittävästi. Mutta saako pitää sudittomia vapaapäiviä välillä ja vaikka leikata oman nurmikkonsa ilman että omatunto kolkuttaa?

Kasvikatastrofit jatkuvat: syreeniaidan sisällä kasvavia varjoliljoja tappaa jokin tauti tai elukka. Keräsin keltaisia uupuneita varsia eilen 28 kpl, toivottavasti loput selviytyvät. Pitää seurata tulevatko niidenkin lehdet laikukkaiksi. Kunhan ei vain olisi kyseessä mikään fataali, toivoton kasvitauti. Tämän kesän salakukinta on varmaan mennyttä, mutta toivottavasti edes sipulit säilyvät. Otin vainaista kuvia, toivottavasti onnistuivat että saan niitä tännekin ihmeteltäväksi.

Kukkapenkkien varjoliljat voivat sentään vielä hienosti.