Vaikka kevätlämpimistä ei tunnu olevan jäljellä kuin muisto vain, ovat ensimmäiset narsissit sinnikkäinä auenneet joukolla. Kuvassa Cassata. Runoilijanarsissit antavat vielä odottaa itseään, mutta nuput pullistelevat jo.Ja nyt näkyy, miten käy kun ei syksyllä sipuleita istuttaessaan muista, missä ne edelliset olivatkaan: sekaisin mennään. Tässä ensimmäistä kertaa kukkivat kirjopikarililjat ja Ice Follies:
Kevään ylpeä uutuus on valkoinen verenpisara, joka taimistokasvatuksen innostamana kukkii jo, vaikka pihalla talvehtinut punavalkoinen lajitoverinsa vasta ojentelee rohkeimpia pikkuruisia lehtiään. Olen lähitaimistolla nähnyt tätä valkoista ainakin parina keväänä, mutta hajamielisyyttäni jättänyt purnukan ostamatta heti saman tien ja kun olen parin päivän päästä vihdoin päätöksen kypsyttyä etsinyt taimia, ovat ne tietenkin jo loppuneet. Nyt osasin olla nopea ja sain tämän kaunottaren patiopenkkiin.
Alppikärhöni on kokenut talvella kovia. Totesin surukseni, että viime vuonna kunnon kasvupyrähdys meni vallan hukkaan, sillä versot olivat talvella katkenneet aika alhaalta, vain pari alimmaista oksanhankaa versovat vihreinä loppujen oksien roikkuessa risuina omenapuun oksilla. Surkea juttu! Syynä ovat joko pihapiirin hävyttömät pitkäkorvat, tai talven tuiskeet yhdistettynä riittämättömään tukeen. Pitää miettiä parempaa ratkaisua tälle raukalle, jos se vielä tästä toipuu ja jaksaa kasvaa uudelleen pituutta.
2 kommenttia:
Tuo ylin on aivan häikäisevän kaunis narsissi! Mistä tuollaisia olet löytänyt?
Tämä on näitä ensimmäisiä itse istuttamiani narskuja, eli n. 4 vuotta vanhoja. En millään muista mistä ne silloin ostin, mutta veikkaisin jotakin hyvin proosallista markettivalikoimaa joko Prismassa, Cittarissa tai sitten kerrassaan Muhevaisella. Viisi sipulia on tuottanut joka vuosi 2 kukkaa, tasan kaksi, aina. Ice Follies vieressä sen sijaan lisääntyy mukavasti joka vuosi.
Lähetä kommentti