Pöllämystynyt viikonloppupuutarhuri

Huh. Joskus rakenteelliset päätökset ovat nopeita. Kuten vajan siirto: kesken tunkkaamisen tuli neronleimaus, siirretäänkin möksää metrin sijaan 30. Selkälihakset paukkuen rullattiin torppa tontin toiseen reunaan ja ihmetellään itsekin mitä tuli tehtyä.

Yhtäkkiä täytettävänä on kokonainen avoin nurkkaus tontin lounaiskulmasta. Tilaa vaikka mihin. Vähän naapuruston puiden varjossa, muttei kovin pahasti.

Mitähän tällä tekisi? Näen pienen pation aamuteetä varten, luumupuun, ryöppyäviä perennoja yhtäällä, suuremman hyötykasvipalstan toisaalla, köynnöskaaria, taustana leikattu pensasaita (marjakuusi? Jokin tiheä angervo?). Voi kun osaisin kunnolla tehdä suunnitelmia paperilla. Siinä en kuitenkaan hahmota mittasuhteita oikein, en näe tilankäyttöä kunnolla. Pitää suunnitella luonnossa.

Kasvimaan kylvöt menivät uusiksi, mutta tässä rytinässä saa mennäkin. On tilaa uusille tuulille.

Narsissit aloittivat

Vaikka kevätlämpimistä ei tunnu olevan jäljellä kuin muisto vain, ovat ensimmäiset narsissit sinnikkäinä auenneet joukolla. Kuvassa Cassata. Runoilijanarsissit antavat vielä odottaa itseään, mutta nuput pullistelevat jo.

Ja nyt näkyy, miten käy kun ei syksyllä sipuleita istuttaessaan muista, missä ne edelliset olivatkaan: sekaisin mennään. Tässä ensimmäistä kertaa kukkivat kirjopikarililjat ja Ice Follies:

Kevään ylpeä uutuus on valkoinen verenpisara, joka taimistokasvatuksen innostamana kukkii jo, vaikka pihalla talvehtinut punavalkoinen lajitoverinsa vasta ojentelee rohkeimpia pikkuruisia lehtiään. Olen lähitaimistolla nähnyt tätä valkoista ainakin parina keväänä, mutta hajamielisyyttäni jättänyt purnukan ostamatta heti saman tien ja kun olen parin päivän päästä vihdoin päätöksen kypsyttyä etsinyt taimia, ovat ne tietenkin jo loppuneet. Nyt osasin olla nopea ja sain tämän kaunottaren patiopenkkiin.


Alppikärhöni on kokenut talvella kovia. Totesin surukseni, että viime vuonna kunnon kasvupyrähdys meni vallan hukkaan, sillä versot olivat talvella katkenneet aika alhaalta, vain pari alimmaista oksanhankaa versovat vihreinä loppujen oksien roikkuessa risuina omenapuun oksilla. Surkea juttu! Syynä ovat joko pihapiirin hävyttömät pitkäkorvat, tai talven tuiskeet yhdistettynä riittämättömään tukeen. Pitää miettiä parempaa ratkaisua tälle raukalle, jos se vielä tästä toipuu ja jaksaa kasvaa uudelleen pituutta.

Aurinkokuvia

Tämä valkea revohka valkeita scilloja on nyt kauneimmillaan.

Kevään ensimmäinen uutuus: tämmöisiä pieniä valkeita tulppaaneja. Lisään nimen myöhemmin, lappu on vielä vajassa eikä tässä käsillä. Lisäys: Tulipa Turkestanica.

Naapurista hivuttautuneet. Vuosi sitten näitä kukki yksi. Tästä se leviäminen alkaa :)

Raparperi aukoo jo siipiään.

Syksyllä varjopaikasta siirtämäni Rubra Plena näyttää onneksi virkeältä. Tuleekohan kukkiakin?

Nämä pullistelevat pinkeinä.

Ensimmäinen napsahti eilen auki. Tervetuloa!