Brr. Tätä minä keväässä vihaan: tätä ihon alle menevää koleutta, joka on niin täydellisesti ristiriidassa valon kanssa. Luonto huijaa.
Nipin napin ollaan pysytty plussan puolella öisin toistaiseksi. Viime yönä peittelin kyllä ryytimaan herkimmät liinalla, sen verran kirkkaalta ja kylmältä taivas näytti illalla. Olisi siitä surua tullut, jos laventeli, salvia ja se aito rakuuna olisivat palelluttaneet kauniit alkunsa.
Omenapuut aloittelevat kukintaa, runsaana tällä kertaaa. Viime vuosi jäi välistä edellisen kuivan kesän takia, nyt tilanne näyttää normalisoituneen. Tervetuloa takaisin, valkea kukoistus! Mutta mistä hedelmät, jos pölyttäjätkin värjöttelevät kylmää piilossa?
Niin se satokausi. Voi sitä iloa, kun voi ruokaa kokatessaan kipaista pihalle ja poimia tuoreet yrtit mauksi mukaan. Eilinen lipstikalla ryyditetty arkinen jauhisnuudelikeitto oli taivaallista.
Rucola on jo itänyt. Tästä se lähtee.
toukokuuta 14, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No sehän ei ole puutarhuri eikä mikään joka ei pölyttäjien puuttuessa nappaa pientä sivellintä käteen ja kirmaile ympäri omenapuita tupsuttelemassa kukkasia. Raidallinen paita ja trikoot, sekä surinaääni tehtävää suoritettaessa on optionaalisia ;)
Hih, mitäpä sitä ei naapureiden ilon ja kellarin hillopurnukkahyllyn eteen tekisi! :)
Lähetä kommentti