Kasvu alkaa

Kylvöissä alkaa olla iloisia näkymiä. Mehitähtiä on tulossa runsaasti, auringonhattuja samoin. Kylmäkäsittelyjen onnistumisesta tai epäonnistumisesta on vielä liian aikaista sanoa mitään, mutta siitä olen iloinen että valkoinen, pitkäkannuksinen akileija Crystal Star on itänyt. Yess! Jotain toivoa sentään. Ainoa täydellinen mahalasku tähän mennessä on keijunmekko: noin kymmenestä siemenestä yksi ainoa iti.


Loput toistaiseksi pelkästään taimimultaa sisältävistä askeista lasketaan vielä suurten mahdollisuuksien joukkoon. Sitten on vielä se suuren suuri joukko avaamattomia siemenpusseja odottelemassa lämpimämpiä päiviä. Mistä lisää ikkunatilaa?


Urbaanirusakko on minusta ihan kiva epeli kaikkina muina vuodenaikoina paitsi aikaisin keväällä. Että minua vihastuttaa löytää maata myöten jyrsittyjä krookuksia juuri kun itse malttamattomasti odotan ensimmäisten nousua ylös. Ensimmäiset vie rusakko, aina. Ja näin kauniita ovat ne seuraavat pinnalle pyrkivät, kertaalleen jyrsityt rassut.
Tänä vuonna sipulikasvit nostivat päätään niin aikaisin että tulppaanikin on joutunut ruokalistalle. Yritän suojella kasveja siirtämällä perennoja peittäneitä havuja krookusten ja tulppaaninalkujen ympärille. Täytyy vain toivoa, että tuollainen psykologinenkin este riittää suojelemaan osaa kasveista.
Mutta onneksi valoisuus ja kasvun voima aina kuitenkin voittavat. Ja kun puutarhuri näkee herkkiä pystykiurunkannuksen alkuja pitkin pihaa niin eihän sitä jaksa puutarhan faunallekaan pitkään vihoitella.