Vauhtiviikot

Tähän vuodenaikaan puutarhassa kasvuvauhti on käsittämätöntä. Olin pari päivää lämpimämmillä leveysasteilla ja kun takaisin tulin, en ollut tunnistaa pienoisia taimia, jotka olin hetkeä aikaisemmin jättänyt kevätkoleuden armoille. Perennat olivat venähtäneet pituutta uskomattoman paljon, pioni vilauttaa jo punaista nupuissaan, kärhö kukottelee yhä ylemmäs ja lupailee yhtä kukkaa, varjoliljat ovat saaneet nuput, härkäpavut ovat nousseet haistelemaan maailmaa. Ja joku enkeli on ajanut nurmikon.

Oli niitä ikäviäkin yllätyksiä: Liljakukot ovat heränneet talviuniltaan ja ehtineet munia useiden varjoliljojen lehdille. Jostain syystä niiden oranssien munien listiminen tuntui melkein yhtä ellolta kuin toukkien massamurhaaminen, vaikka siivo on toki monin verroin vähäisempää. Ehkä muisto noiden kauniiden pörriäisten tuhovoimasta riittää inhonväristyksiin. Sain nitistettyä kolme aikuista ja kymmenittäin munia. Nyt pitää tarkistaa lehdet päivittäin ja toivoa, että naapurikin tekee samoin.

Kauniimpi omenapuuni pitää näköjään välivuotta kukinnassa. Aikaisemmin valkoisenaan paistatellut kaunokainen teki tänä keväänä vain muutamia apean hajanaisia kukkasia. Viime kesän tolkuton kuivuus taisi verottaa puun voimia aika lailla. Parempi onni ensi kerralla.