Aivan mahtavaa kun sunnuntaina viimeinkin sai nauttia yli +10 asteen lämmöstä ulkona. Hyvästi koleus, en tule kaipaamaan yhtään, tervetuloa lämpö ja vihertyvä ympäristö.
Kolea kevätsää on varmaan se kaikkein eniten vihaamani säätila heti nollakelien loskaviiman jälkeen: kroppaa on pahasti petkutettu kun aurinkoinen valo ulkona tuokin vain luihin ja ytimiin pureutuvan viiman. Tulppaanin nuput pysyvät supussa, pioni ei avaa lehtiään, hento kärhönlehti värjöttelee onnettomana kylmässä, ukonhattujen lehdet mutisevat kaipaavansa takaisin mullan suojaan. Omenapuun kukista ei ole tietoakaan. Mitä nopeammin päästään t-paitakeleihin, sen parempi.
Nyt kun luvattiin lämpenevää, olin uhkarohkea ja istutin honteloiksi hoijakkeiksi venähtäneet auringonkukantaimet ulos. Ulkoilukoulutusta oli annettu, mutta taisi ensimmäinen yö ulkona ottaa sittenkin koville. Sinnitelkää pikkuiset! Kyllä te pian jaksatte tavoitella taivaitakin, maanpeitekasveiksi teistä ei ole. :)
Kasvimaan koko on tuplaantunut, mutta sittenkään ei tila riitä. Höh. Mistä koti taimiviljelmille?
toukokuuta 07, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti