Bittiavaruudessa saikkailleet kuvat ovat laskeutuneet. Tuntuu että näiden otosta on jo iäisyys.
Tässä varjoliljat ja palavarakkaus, onpa siellä pari idänunikkoakin. Nuo palavarakkaudet osoittautuivat aivan ihaniksi kukkijoiksi: kukkivat varmaankin parin viikon ajan kauniisti, varret olivat komeat ja tavoittelivat taivaita. Kunhan näille jaksoi kantaa vettä riittävästi, oli näky tosi komea. Nyt ne lopettelevat kukintaansa ja antavat tilaa myskimalvan ihanalle tuoksulle.
Rhodolle kävi tänä vuonna jotenkin köpelösti. Kukintoja oli paljon, mutta nuput eivät sitten koskaan avautuneet. En tiedä johtuiko moinen väsähdys kuivuudesta, yritin kyllä tännekin ähertää sitä vettä kannutolkulla. Toivottavasti ensi vuonna onnistaa paremmin. Viime syksynä puskan vierustoja myllättiin aika paljon ja erityisesti kasvi tuntui ottaneen nokkiinsa viereen mätetystä uudesta mullasta, taisi kalkkipitoisuus olla liikaa. Kevään lannoitus auttoi, mutta tuo kukinta jäi viittä vaille.
Sitten iloisempia ylläreitä: jo kuolleeksi luulemani kärhö heräsi henkiin! Lehtipienokaisia ilmaantui jo rutikuivan näköisiin oksiin ja toistaiseksi ovat siellä pysyneet. Ehkä saan sittenkin pitää tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti