Suunnitelmalla on suunta

Helpottaa valtavasti. Eräs ongelmakohta pihalla on melkein ratkaistu, vain detaljisuunnittelu ja töpinäksi pistäminen puuttuu. Saadaan pensaita, jotka pukeutuvat kauniisti syksyisin (mitä niillä muilla pensailla tekee?) , saadaan hippunen lisää kaivattua vierasparkkitilaa, lumenkasauspaikka pysyy ja tontin sisääntulo siistiytyy.

Ei tullut metsäpuutarhaa tähän, mutta itse asiassa tästä taitaa tulla paljon luontevamman näköinen näin. Nyt vain pitäisi mittailla, istuttaa ne ensimmäiset pensaat, siirtää polku parkkikselta ulko-ovelle oikeaan paikkaan ja laskeskella, onko varaa nupukiviin vai tyydytäänkö sorapintaan.

Tästä se lähtee. Pitääkin kiiruhtaa ottamaan ne ennen-kuvat, jotta voi sitten joskus tulevaisuudessa esitellä mitä muutoksia saatiinkaan aikaan.

Vuosikiertohavaintoja

Muutaman vuoden havaintojen jälkeen olen todennut, että meidän taloudessa asuvien puutarha-aloittelijoiden vuosi sujuu suunnilleen näin:

Keväällä sitä herää puutarhan olemassaoloon lumien sulaessa. Hämmästellään, vähän siivotaan paikkoja, leikkaan edellisvuoden kasvustot ja yritän hätistää puput krookusten kimpusta. Tehdään vähän suunnitelmia ja istutuksia. Taistellaan voikukkia vastaan, turhaan. Kalkitaa, joskus liikaa. Kylvetään siemenet hätäpäissä viimetinkaan, tapetaan puolet astiataimista ennen ulosistutusta ja uudelleen puolet ulos istuttamisen yhteydessä. (En ollenkaan pidä taimien kasvattamisesta. Muistuttavat liikaa ruukkukasvien hoitamista, josta en liioin piittaa).

Kesällä kastellaan, ihastellaan, kitketään ja tuetaan. Kierretään piha monta kertaa läpi ja hämmästellään kasvua.

Loppukesästä ei tapahdu juuri mitään. Matkustellaan, katsellaan muiden puutarhoja sillä silmällä, herätään sadonkorjuun aikaan kasvimaalla. Nostellaan maahan kaatuneita auringonkukkia uudelleen kohti taivaita.

Syksyllä suunnitellaan uutta sitten niin vimmatusti. Haalataan sipuleita, mietitään uusia istutuksia, ravataan puutarhakaupoissa perennatarjouksia haistellen. Luetaan kirjoja, tuijotetaan toisten puutarhasuunnitelmia, haaveksitaan. Käydään sienessä.

Talvella ei muisteta koko puutarhaa, paitsi ehkä kun puput ensimmäisen kerran jättävät jälkiä pensaiden ympärille, jolloin muistetaan laatia verkot kasvien ympärille suojaksi. Poltetaan takkaa ja kynttilöitä eikä muisteta koko pihaa paitsi lumisateiden jälkeisten lumitöiden aikana.

Ei puhettakaan mistään kasvilistojen kirjoittamisesta tai suunnitelmien piirtämisistä tai siemenluetteloiden selaamisesta.

Koska syyskuvia ei nyt ole tarjolla, ilahdutan teitä sen sijaan esittelemällä uuden perheenjäsenemme. Tässä 8-vuotias Leevi, olkaapa hyvät.