huhtikuuta 24, 2006

Salaattipöytä on katettu

Ensimmäisiä krokuksia odotetaan meillä aina innolla. Ne kukkivat lämpimällä eteläseinustalla aina ensimmäisinä, ennen sinivuokkoja ja kirjokannusta. Ja aina, AINA ristisuu rusakko on napsinut ne ensimmäiset suuhunsa, mums mums.



Räy. Ikinä en ole viitsinyt ruveta peittelemään nuppuja, mutta joka vuosi harkitsen sitäkin huokaillessani menetettyjen keväänpiristäjien perään. Onneksi jaksavat puskea vielä toiset ja kolmannet kukat, jotka saavat jo avautuakin paistattelemaan kevätauringossa.

Vanhaa perua olevat violetit krokukset voittavat kauneudessa ja koossa kaupasta saadut pikkusintit ainakin toistaiseksi.


Ensimmäisenä keväänä noita putkahti ylös kaksi, viime vuonna pari aivan toisessa paikassa ja tänä vuonna noita on punkemassa ehkä parikymmentä kappaletta. Tervetuloa vain, kyllä minä näitä mielelläni katselen. :)

Ei kommentteja: