Syksyistä

Tänä aamuna oli kauden ensimmäinen kuura maassa. Lämpömittari vihjaili vajaasta yhdestä pakkasasteesta. Jokohan pitäisi vähitellen kaivaa vajanperukalta verkot pensaiden suojaksi? Alkavatko herkimmät kasvit kaivata havupeitettä ennen joulukuusisesonkia? Mistäs kaupunkilaispolo muuttuu havuiksi ennen sitä?

Kesän bloggaus jäi vähän vajaaksi, pahoittelen sitä. Talvella ja keväällä pohditut tämän vuoden myllerrykset eivät toteutuneetkaan, kun tontilla riitti muuta tekemistä niin paljon. Suururakka uuden kasvimaan ja perenna-alueen perustamisesta jäikin hamaan tulevaisuuteen, ja jotenkin tämä toistuva puutarhahommien siirtäminen kiireisempien remonttien tieltä alkoi lannistaa. Aikaa puutarhalle ei taaskaan ollut ihan siinä mittakaavassa kuin haluaisin ja pihan keskeneräisyydet alkoivat harmittaa yhä enemmän. No, aina voi vedota ensi vuoteen ja keskittyä kevätsipulien istuttamiseen. Terottaa värikynät talvi-iltojen piirrustushetkiä varten.

Sain muuten siipalta synttärilahjaksi itse tehdyn, olkahihnalla varustetun puutarhalaatikon ja kasan tulppaaninsipuleita, lajinimikkeet ja -kuvaukset oli huolellisesti kirjoitettu paperipusseihin. On se aika kiva.

Neuvottelut leikatun pensasaidan istuttamisestakin ovat edenneet: vihreää valoa ovat saaneet taikinamarja ja ehkä kiiltotuhkapensas. Haaveilemani marjakuusiaita taitaa jäädä unelmiin, mutta olkoot sitten niin. Minäkään en ole diktaattori puutarhassani.