Talviunilla edelleen

En ole tälle talvelle edelleenkään lämmennyt sitten yhtään. Satunnaiset, väliaikaisiksi osoittautuneet maanvalkaisutkaan eivät ole ilahduttaneet, vaan jollain hassulla logiikalla sitä sitten harmistuu siitäkin. "Eikös me jo melkein sovittu, ettei tänä talvena lumikolaa tarvita?" Ja minä yleensä pidän lumitöistä! On tämä. Tällä vauhdilla ei kyllä tarvitse kevättulvia pelätä, kun kaikki taivaalta kaatuva tulee valmiiksi vetenä.

Varmaan niitä pakkasiakin joskus tulee, mutta minä pysyttelen kyllä sohvalla puutarhakirjoihin hautautuneena hamaan sinivuokkoaikaan saakka. Sentään niitä olen tässä vähän käsissäni pyöritellyt ja rajaistutuksia tuumiskellut. Mikä sopisi vanhan talon pihaan, tarjoasi hauskan taustan perennoille, sulkisi pihapiirin kivasti, muttei veisi kohtuuttomasti tilaa ja avaruuden tuntua jo valmiiksi pieneltä tontilta eikä varjostaisi jo muutenkin varjoisehkoa pihaa? Ristikkoaita köynnöksellä ja pensasaukoilla on ollut tuuminnassa. Naapurin kanssa pitäisi varmaan palaveerata asiasta. Onhan se heidänkin rajansa.